Olin myyntitapaamisessa ja keskusteluumme kuului myös ajatusten vaihtoa kirjallisuudesta. Kanssakeskustelijan ajatuksia oli pohdituttanut Simon Sinekiltä saatu ajatus siitä, että mitä jos oma työpäivä ei päättyisikään? Mitäs jos vallitseva tilanne kestäisi 24/7 ja ei olisikaan tulossa viikonloppua, jolloin voi rentoutua ja unohtaa kiireen ja stressin? Mitä asioita muuttaisi siinä vallitsevassa hetkessä ja tilanteessa, jotta eläminen siinä jatkuvasti olisi siedettävää tai jopa kivaa? Hänen ajatuksensa perustuivat vasta tuloillaan olevaan kirjaan The Infinte Game. Löysin Youtubesta muutaman mielenkiintoisen videon, jossa Sinek käsittelee tulevaa kirjaansa.

Ikuinen arki

Kuitenkin keskustelussa ilmi käynyt ajatus ikuisesti vallitsevasta hetkestä sai aikaan paljon ajatuksissa. Tosiasiahan on, että meillä ei ole kuin tämä hetki jossa elämme. Mitä muuttaisi omassa toiminnassaan tulehtuneessa työyhteisössä, jos “joutuisi” olemaan siinä jatkuvasti ilman hengähdystaukoja. Tulee mieleen ajatus siitä, että silloin olisi pakko panostaa vuorovaikutukseen ja myöskin aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani haavoittuvuus saattaisi tulla luontaisesti näkyviin.

Siinäpä näin perjantain ratoksi siis pohtimista. Mitä tekisin toisin, jos en tänään tietäisi viikonlopun ja siitä johtuvan tauon saapuvan?

Jos juuri nyt tätä hetkeä kahvilassa istuessani tarkastelen vielä tarkemmin, unohtaen tulevaisuuden tai menneisyyden, voi todeta kaiken olevan hyvin! Juuri nyt ei mikään häiritse.