Näin ystävänpäivänä ei mielessä pyöri kuin ajatus ympärillä olevista ihmisistä. Olen lukenut ajatuksia siitä, miten viisi läheisintä ihmistä elämässä muodostavat suuren osan omasta itsestä. En pidä tätä ollenkaan hölmönä ajatuksena. Kuinka usein huomaan sen, miten sanonnoissani tai teoissani huomaan samaistuneeni ystävääni. Tai kun oma avopuoliso kiinnostui kestävästä ajattelusta, aloin itsekin kiinnittämään huomiota kestävyyteen aivan eri tasolla kuin ennen. Kun olen tiimivalmennuksissa kuullut muiden viisaita ajatuksia ja näkemyksiä yrittämiseen, markkinointiin, viestintään tai muuhun, olen saanut aiheesta lisää tietoa heidän innostamana ja kasvattanut näkökulmaani.

 

Ihmiset ympärillämme muokkaavat meitä.

Tärkeät ihmiset voivat olla myös elämässämme kirjan, blogin tai vaikka Twitter-tilin muodossa. Itselläni on muutamia kirjailijoita, jotka ovat antaneet minulle kipinän muuttaa ajattelua ja joihin palaan usein valmennuksissa tai muutoin arjen tilanteissa.

Haluan sanoa, että ihmiset ympärilläni ovat muuttaneet minua. He eivät tee sitä tarkoituksella, vaan olemalla omia itsejään. Kiitän elämässäni olleita ja siinä olevia ihmisiä!

 

Soturi tietää, että ihminen ei ole saari.

Hän ei pysty taistelemaan yksin, ja olipa hänen suunnitelmansa mikä hyvänsä, hän on riippuvainen muista. Hänen on päästävä keskustelemaan strategiastaan, pyydettävä apua, ja lepohetkinä hän tarvitsee jonkun jolle kertoa nuotion äärellä taistelutarinoita.

Mutta hän ei anna ihmisten pitää toveruuttaan epävarmuutena. Hän on avoin teoissaan ja vaitonainen suunnitelmissaan.
Valon Soturi tanssii tovereidensa kanssa, muttei luovuta kenellekkään vastuuta askelistaan.

-Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja-