Jokainen varmasti määrittelee valmentamisen vähän eri tavoin, riippuen kokemuksesta, näkökulmista, elämäntilanteesta ja siitä mitä on viimeksi lukenut. Jokainen tilanne, jokainen tiimi ja jokainen ihminen vaikuttaa siihen, millainen mistäkin valmennuksesta lopulta syntyy. Siksi mielestäni on aivan mahdotonta vastata suoranaisesti kysymykseen Mitä valmennus on, joten vastaan enemmänkin kysymykseen

Mitä valmennus tarkoittaa minulle juuri nyt? / Miten minä määrittelen valmennuksen juuri tällä hetkellä?

Näkökulmani maailmaan on hyvin optimistinen (joku voisi sanoa jopa naiivi) ja erityisen utelias. Koen, että lähes kaikki on mahdollista ja tässä maailmassa on hyvä tarkoitus. Uskon, että meillä ihmisillä on valtavasti opittavaa vuorovaikutuksesta ja voimme oppia sitä kaikilta ja kaikelta ympärillämme olevalta.

Paikkani tässä elämässä ja maailmassa on tällä hetkellä fyysisesti määriteltynä kodissa Helsingissä, jossa asun puolisoni kanssa. En voisi kuvitella tähän hetkeen mitään parempaa kotia. Teemme töitä yhdessä ja erikseen – töiden ja mielenkiintomme mukana matkaamme kovasti ympäriinsä. Viime aikoina matkustus on suuntautunut pääosin kotimaahan, mutta halajamme kovasti myös seikkailemaan ulkomaille. Tämänhetkinen elämä rakentuu niin, ettei mikään pidättele meitä missään tietyssä paikkaa juuri koskaan.

Olen lukenut viimeksi Dan Brownin Alku -kirjan. Yöpöydältäni löytyy jatkuvasta luvusta William Isaacsin Dialogi, Bionin Kokemuksia ryhmistä sekä David D. Burnsin Hyvä yhdessä. Kirjoista minuun on vaikuttanut syvästi Paulo Coelhon Alkemisti ja Accran kirjoitukset, Alf Rehnin Vaaralliset ideat innoittavat ajattelemaan mahdottomuuksia sekä Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! Upeaa työtä havahdutti ja vakuutti minut siihen, että voin rakentaa itselleni juuri sellaisen työn ja elämän kuin haluan.

Minulla on ollut ilo työskennellä osana erilaisia tiimejä ja osallistua tiimien erilaisiin vaiheisiin. Olen saanut huomata, miten tiimityöllä saadaan paljon aikaan ja myös sen, kun tiimityöstä ei välillä tunnu tulevan yhtään mitään. Olen ollut valmentavana kouluttajana erilaisille ryhmille, jotka ovat koostuneet pääosin keskenään eri paikoissa työskentelevistä, muutosta kaipaavista ihmisistä. Etsin itselleni vielä tiimiä, jota valmentaa pitkäjänteisesti.

Valmennuksessa uskon siihen, että hyvä vuorovaikutus ja aito kohtaaminen on yhdessä tekemisen lähtökohtainen lukko tai avain. Kun avaa uteliaisuutensa muiden ajatuksille ja puhuu itselleen tärkeistä asioista, niin aito yhdessä ajatteleminen mahdollistuu. Ja kun pystytään ajattelemaan yhdessä, niin myös yhdessä, ”samaan suuntaan” toimiminen mahdollistuu.

Maailma ei ole mustavalkoinen ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan. Suurissa ja kompleksisissa tilanteissa, muutoksissa ja projekteissa on mahdotonta kirjoittaa etukäteen selvää askelmerkistöä tulevaisuuteen. On tärkeää, että jokaisella tekijällä on selvillä suunta, johon ollaan matkalla ja taito tehdä omasta ammattinäkemyksestään käsin ratkaisuja, jonka näkee johtavan parhaiten siihen lopputulokseen, johon kaikki yhdessä pyrkivät. Omien päätösten lisäksi ammattilaisten on välttämätöntä kokoontua jakamaan omat ja toisten päätökset ja ajatukset, jotta osataan arvioida miten ne vaikuttavat toisiinsa ja päästään yhdessä eteenpäin.

Tarvitaan siis yhteinen suunta, mahdollisuus vaikuttaa oman työn tulokseen ja jatkuvaa vuorovaikutusta tiimin kesken. Valmentaja on apuna tässä kuviossa, jotta ammattilaiset voivat keskittyä tekemään sen mitä parhaiten osaavat.

-Kaisa-